Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavaa syömiskäyttäytymistä, voimakasta ahdistuneisuutta ruokailuun ja kehonkuvaan liittyen sekä fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn heikkenemistä. Sairaus voi koskea ketä tahansa sukupuolesta, iästä tai taustasta riippumatta. Varhainen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeitä, sillä pitkittynyt syömishäiriö voi johtaa vakaviin fyysisiin ja psyykkisiin seurauksiin.
Tai puhelimitse
Syömishäiriö voi ilmetä esimerkiksi syömisen rajoittamisena, ahmintana, oksenteluna, pakonomaisena liikuntana tai kehonkuvan vääristymänä. Tyypillisiä syömishäiriöitä ovat anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö (BED) ja ARFID (syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö).
Ammattilaisen apua tulisi hakea, jos syöminen, paino tai kehonkuva aiheuttavat jatkuvaa ahdistusta, jos ruokailua vältellään, ahmitaan hallitsemattomasti, oksennetaan tai paino muuttuu huomattavasti.
Myös läheisten huoli, mielialan lasku, keskittymisvaikeudet, kuukautishäiriöt tai voimakas väsymys voivat olla merkkejä syömishäiriöstä.
Ensisijaisesti arvioinnin tekee yleislääkäri tai työterveyslääkäri, joka tarvittaessa ohjaa eteenpäin psykiatrille tai syömishäiriöihin erikoistuneeseen hoitoyksikköön.
Vastaanotolle tullessa on hyvä pohtia ja halutessaan kirjata ylös:
Jos mahdollista, ota mukaan tieto nykyisestä lääkityksestä ja sairauksista.
Vastaanotolla kartoitetaan syömiskäyttäytymistä, mielialaa ja fyysistä terveyttä. Lääkäri tai hoitaja voi tehdä painon ja pituuden mittauksen, tarvittaessa verikokeita ja arvioida ravitsemustilaa. Hoidon tavoitteena on normalisoida syöminen, parantaa kehonkuvaa ja tukea kokonaisvaltaista toipumista.
Vastaanoton jälkeen potilas saa tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon tai syömishäiriöpoliklinikalle. Hoidon tueksi laaditaan yksilöllinen suunnitelma, johon voi sisältyä ravitsemusterapia, säännöllinen seuranta, psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sairausloma. Toipuminen vie usein aikaa ja vaatii sitoutumista hoitoon, mutta oikealla tuella parantuminen on täysin mahdollista.