Jalkasieni on rihmasienten aiheuttama infektio, joka esiintyy tavallisimmin varvasväleissä, mutta sitä voi olla myös jalkapohjissa ja jalkaterän reunoilla. Sieni viihtyy kosteassa ja lämpimässä ympäristössä, minkä vuoksi hikoilevat jalat, tiiviit kengät ja yhteiset pesutilat altistavat tartunnalle.
Tai puhelimitse
Jalkasienen tyypillisiä oireita ovat kutina, kirvely ja ihon hilseily erityisesti varvasväleissä. Iho voi punoittaa, pehmetä ja hautua, ja siihen voi tulla halkeamia. Joissakin tapauksissa jalkapohjaan muodostuu kuivaa, paksuuntunutta ja hilseilevää ihoa, tätä kutsutaan mokkasiinisilsaksi.
Jalkasieni on hyvin yleinen vaiva, ja sitä esiintyy kaikenikäisillä, mutta erityisesti aikuisilla. Monet saavat tartunnan esimerkiksi uimahallien ja kuntosalien pesutiloista. Muita altistavia tekijöitä voi olla ylipaino, hautovat kengät sekä diabetes. Hoitamattomana infektio voi pitkittyä ja levitä laajemmalle ihoalueelle tai kynsiin (kynsisieni). Oireet voivat aaltoilla ja pahentua kosteissa olosuhteissa.
Lievää jalkasientä voidaan hoitaa itsehoitolääkkeillä, kuten apteekista saatavilla sienilääkkeillä (voiteet, suihkeet tai puuterit), joita käytetään pakkausohjeen mukaisesti yleensä 1–4 viikon ajan. Jalat tulee pestä päivittäin ja kuivata huolellisesti, erityisesti varvasvälit. Sukkia kannattaa vaihtaa päivittäin ja suosia hengittäviä materiaaleja. Kenkien on hyvä antaa kuivua kunnolla käytön välillä. Yleisissä pesutiloissa suositellaan sandaalien käyttöä tartunnan ehkäisemiseksi.
Lääkärin tai sairaanhoitajan arvio on tarpeen, jos oireet eivät lievity itsehoidolla parissa viikossa, jos infektio leviää laajalle alueelle tai jos ihoon tulee kivuliaita halkeamia tai märkimistä. Myös diabeetikoiden ja henkilöiden, joilla on heikentynyt vastustuskyky, tulee hakeutua herkemmin hoitoon. Jos epäillään kynsisientä, tarvitaan usein terveydenhuollon ammattilaisen arvio ja mahdollinen näytteenotto.
Jalkasientä hoidetaan ensisijaisesti paikallisilla sienilääkkeillä, kuten terbinafiinia tai atsoleja sisältävillä valmisteilla. Hoitoa jatketaan riittävän pitkään, jotta infektio paranee kokonaan ja uusiutumisriski pienenee.
