Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriö, jolle tyypillistä on toistuvat äkillisesti alkavat paniikkikohtaukset. Kohtaus voi ilmetä voimakkaana pelon tai kauhun tunteena ilman todellista uhkaa. Paniikkikohtauksiin liittyy usein fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, hengenahdistusta, huimausta, hikoilua, vapinaa, pahoinvointia tai rintakipua.
Kohtaus kestää yleensä muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin ja laukeaa useimmiten itsestään. Toistuvat kohtaukset voivat johtaa pelkoon niiden uusiutumisesta, mikä voi rajoittaa elämää ja aiheuttaa välttämiskäyttäytymistä. Paniikkihäiriö on yleinen ja hoidettavissa oleva mielenterveyden häiriö.
Tai puhelimitse
Apua kannattaa hakea, jos paniikkikohtaukset toistuvat, pelko niiden saamisesta alkaa hallita elämää tai jos oireet aiheuttavat merkittävää haittaa arjessa, työssä tai sosiaalisissa tilanteissa. Hoitoon on syytä hakeutua myös silloin, kun paniikkikohtauksiin liittyy masennusta tai univaikeuksia. Paniikkihäiriön arvioinnin ja hoidon aloittaa yleislääkäri, joka selvittää oireiden taustaa ja tekee tarvittavat tutkimukset. Tarvittaessa lääkäri ohjaa potilaan eteenpäin psykologille, psykoterapeutille tai psykiatrille, jos oireet ovat voimakkaita tai pitkäkestoisia. Vastaanotolle tullessa on hyvä pohtia, millaisissa tilanteissa paniikkikohtaukset ilmenevät, kuinka usein niitä esiintyy ja millaisia fyysisiä oireita niihin liittyy. On myös hyödyllistä kirjata ylös mahdollisia laukaisevia tekijöitä, elämäntilanteeseen liittyvää stressiä ja jo kokeiltuja keinoja ahdistuksen hallintaan.
Vastaanotolla keskustellaan oireista ja niiden vaikutuksesta arkeen. Lääkäri arvioi tilanteen, sulkee pois mahdolliset fyysiset sairaudet ja suunnittelee yksilöllisen hoidon. Tavoitteena on vähentää paniikkikohtausten esiintymistä ja lieventää ahdistusoireita. Tarvittaessa voidaan miettiä lääkehoitoa.
Potilas saa ohjeita itsehoitoon, kuten säännöllisen liikunnan, rentoutumisen ja riittävän unen merkityksestä. Lääkäri tai hoitaja voi sopia seurantakäynnin hoidon etenemisen arvioimiseksi. Jos lääkehoito aloitetaan, sen tehoa ja mahdollisia sivuvaikutuksia seurataan säännöllisesti.
