Flunssa alkaa usein yleisillä oireilla, kuten päänsäryllä, palelulla ja kurkun karheudella. Tämän jälkeen ilmaantuvat yleensä nuha ja nenän tukkoisuus. Lisäksi voi esiintyä yskää. Flunssa kestää useimmiten yhdestä kahteen viikkoa, mutta joskus oireet saattavat jatkua pidempäänkin. Tauti paranee yleensä itsestään, ja omahoidolla voidaan helpottaa oireita.
Flunssan tärkein hoito on lepo, ja raskasta rasitusta tulee välttää. Kuumetta ja kipua voidaan hoitaa parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä. Aspiriinia ei suositella lapsille flunssan hoitoon. Antibiooteista ei ole hyötyä tavallisessa virusperäisessä flunssassa.
Flunssan oireita voidaan lievittää lääkkeillä, kuten lyhytaikaisesti käytettävillä nenäsuihkeilla ja nenähuuhtelulla. Yskä on kehon suojareaktio, eikä yskänlääkkeiden käyttöä yleensä suositella, etenkään lapsille. Hunajasta, mentolivoiteesta ja höyryhengityksestä voi olla joillekin apua. Äänen käheys paranee parhaiten ääntä säästämällä. Riittävä juominen on tärkeää, erityisesti lapsilla ja iäkkäillä. Sairausloman tarve riippuu voinnista, mutta yleensä 1–3 päivää riittää.
Flunssa tarttuu herkimmin aivan oireiden alussa erityisesti ensimmäisen muutaman päivän aikana. Viruksia voi kuitenkin levitä hengitysteiden eritteiden mukana vielä useiden päivien, jopa parin viikon ajan flunssaan sairastumisesta. Flunssaa esiintyy eniten syksyisin ja talviaikaan. Flunssalta voi parhaiten suojautua hyvällä käsihygienialla.
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos flunssan oireet jatkuvat pitkään tai pahenevat selvästi uudestaan jo oireiden lievittymisen jälkeen. Hoitoon on syytä hakeutua myös, jos yskä kestää yli kuusi viikkoa, alkaa ilman aiempaa flunssaa tai jos yskän mukana tulee verta. Pitkittynyt ja voimakas kipu poskissa, otsalla, silmien alueella tai ylähampaissa on myös syy ottaa yhteyttä lääkäriin. Lääkärin arvioon kannattaa hakeutua myös kovan korvakivun vuoksi, joka ei helpotu särkylääkkeillä. Influenssakauden aikana riskiryhmiin kuuluvien, joilla on kuumeinen hengitystieinfektio, tulisi olla yhteydessä lääkäriin influenssalääkityksen tarpeen arvioimiseksi.
Influenssan oireet muistuttavat tavallista flunssaa, mutta ne ovat usein selvästi voimakkaampia. Erityisesti korkea kuume ja lihassäryt ovat influenssalle tyypillisiä. Oireiden määrä ja voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti. Influenssa todetaan tavallisesti oireiden perusteella epidemia-aikaan, mutta diagnoosi voidaan varmistaa laboratoriokokeella. Influenssan itämisaika on yleensä 1–2 vuorokautta. Tartunnan saaneista kuitenkin vain noin puolet sairastuu. Perusterveellä influenssa paranee yleensä itsestään.
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos influenssaan liittyy korkea kuume, vointi on selvästi huonompi kuin tavallisessa flunssassa tai jos oireet palaavat sen jälkeen, kun ne ovat jo helpottaneet. Henkilöiden, joilla on vakavan influenssan riskiä lisääviä perussairauksia, kuten sydän- tai keuhkosairaus tai munuaisten tai maksan vajaatoiminta tulisi hakeutua hoitoon herkemmin riippumatta siitä, onko influenssarokotus otettu vai ei.
Influenssatartunnalta voi suojautua hyvällä käsihygienialla. Lisäksi kausi-influenssarokotus antaa hyvän suojan influenssaa vastaan, ja sitä suositellaan etenkin riskiryhmille ja heidän läheisilleen.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00590
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00570/influenssa